Siskoni kommentoi postaukseeni Aika rientää, että parasta aikaa hänelle on yhdessäolo lastenlasten kanssa. Itse olen lapsenlapseton. Silti minua on kutsuttu mummoksi. Eikä millään hyvällä.
Kun tulin eilen viimeisellä ratikalla kotiin, pari teinipoikaa spreijasi aikansa kuluksi sporan seiniä. Eräs matkustaja huomautti poikia ystävällisesti asiasta. ”Ei kuulu sulle”, oli vastaus. Tässä kohtaa veromaksaja minussa kiihtyi ja sanoin pojille jotakin sellaista, mitä en nyt viitsi käydä toistelemaan. Sen verran painoarvoa sanomisellani kuitenkin oli, että teinit sanoivat: ”Nyt lähetään meneen. Toi vitun mummo soittaa kohta kytät.”
Teinipoikien silmissä olen varmasti mummo. Itse en itseäni vielä mummoksi tunne, vaikka peilikuvasta ei enää katso kaksikymppinen. Jututkin saattavat välillä olla viime vuosisadalta. Esimerkiksi marjametsässä voi käydä ystävän kanssa pitkän pohdiskelevan keskustelun siitä, mikä oli aikoinaan Bergeracin tyttöystävän nimi. Nuoremmille tiedoksi, että Jim Bergerac (John Nettles nuorena) ratkoi rikoksia Jerseyn-saarella tv-sarjassa nimeltä Bergerac. Punatukkainen tyttöystävä oli nimeltään Susan Young (Louise Jameson).
Vanhenemisesta on paljon hyötyäkin. Hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Tietää mitä osaa ja taitaa. Nauttii arjen pikkuasioista.
Tämän aamun nautinto oli metsäkävely. Näin vaaleanpunaisia pajunkissoja ja töyhtöhyypän.
Todellinen nautiskelun mestari oli Arabianrannassa viime talvena majaillut luhtakana. Sillä oli Matinsillan kupeessa suorastaan linnunpäivät. Linnun ei tarvinnut koko talvena siipiään lotkauttaa, kun ihmiset toivat sille ruuaksi katkarapuja ja lohta. Linnun erikoisherkku oli puolukat. Kun viimeisen kerran näin luhtakanan, se näytti aika pullerolta.
Kun tulin eilen viimeisellä ratikalla kotiin, pari teinipoikaa spreijasi aikansa kuluksi sporan seiniä. Eräs matkustaja huomautti poikia ystävällisesti asiasta. ”Ei kuulu sulle”, oli vastaus. Tässä kohtaa veromaksaja minussa kiihtyi ja sanoin pojille jotakin sellaista, mitä en nyt viitsi käydä toistelemaan. Sen verran painoarvoa sanomisellani kuitenkin oli, että teinit sanoivat: ”Nyt lähetään meneen. Toi vitun mummo soittaa kohta kytät.”
Teinipoikien silmissä olen varmasti mummo. Itse en itseäni vielä mummoksi tunne, vaikka peilikuvasta ei enää katso kaksikymppinen. Jututkin saattavat välillä olla viime vuosisadalta. Esimerkiksi marjametsässä voi käydä ystävän kanssa pitkän pohdiskelevan keskustelun siitä, mikä oli aikoinaan Bergeracin tyttöystävän nimi. Nuoremmille tiedoksi, että Jim Bergerac (John Nettles nuorena) ratkoi rikoksia Jerseyn-saarella tv-sarjassa nimeltä Bergerac. Punatukkainen tyttöystävä oli nimeltään Susan Young (Louise Jameson).
Vanhenemisesta on paljon hyötyäkin. Hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Tietää mitä osaa ja taitaa. Nauttii arjen pikkuasioista.
Tämän aamun nautinto oli metsäkävely. Näin vaaleanpunaisia pajunkissoja ja töyhtöhyypän.
Todellinen nautiskelun mestari oli Arabianrannassa viime talvena majaillut luhtakana. Sillä oli Matinsillan kupeessa suorastaan linnunpäivät. Linnun ei tarvinnut koko talvena siipiään lotkauttaa, kun ihmiset toivat sille ruuaksi katkarapuja ja lohta. Linnun erikoisherkku oli puolukat. Kun viimeisen kerran näin luhtakanan, se näytti aika pullerolta.
