Alkuun muutama lukumäärä koto-Suomesta:
20 000 viisikymppistä ihmistä jää vuosittain työkyvyttömyyseläkkeelle. Syy työpahoinvointi.
Masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle jääviä on 3000. Heistä iso osa nuoria.
Työpahoinvoinnin kustannukset ovat vuosittain 25 miljardia euroa.
Luvut eivät ole petkuhuiputusta muumimaailmasta, vaan ällistyttäviä tutkimustuloksia Työterveyslaitokselta.
Mietin työpahoinvointia, kun luen Opetushallituksen pääjohtajan Olli-Pekka Heinosen kolumnin Esimies tekee sinusta tyhmemmän (Länsi-Suomi 18.6.) Heinosen mukaan valitettavan moni ihminen kutistuu työelämässä aloitekyvyttömäksi himmailijaksi, joka ei ole työpaikalla kokonaisena läsnä. Kun himmailija jää eläkkeelle, kuoriutuu hänestä täysillä elämässä kiinni oleva innostuja, joka tekee mielekkäitä asioita.
En tiedä, onko työelämän todellisuus näin karu ja ovatko Heinosen kuvaamat eläkkeellä valon nähneet työkyvyttömyyseläkkeelle jääneitä. Niin tai näin, kohtaan leipääntymisen fiiliksiä työyhteisösovittelijan työssäni. Kuulen usein ikävän lausahduksen ”Pitäkööt tunkkinsa”. Yllättävän usein lausahtaneet jatkavat ajatustaan kertomalla, mitä he oikeasti haluaisivat tehdä, jos ei olisi asuntolainaa. Naiset haluaisivat olla kukkakauppiaita, miehet puuseppiä.
En pääse työelämän pohdinnasta eroon, vaikka jään kesälomalle. Kaikkialla annetaan neuvoja, miten lomalle pitäisi ”laskeutua”. Herranjestas, ei kai kesäloma sentään kuulento ole!
Seuraavaksi vastaani tulee juttu, jonka aiheena on oman loman johtaminen. Opin uuden sanan: vapaa-aikakykyisyys. Miten selviän kesäloman vietosta?
Oletko oman elämäsi pomo?
Lomafiilikseni paranee, kun ryhdyn lukemaan valmentaja Jari Saarenpään uutta kirjaa Löydä sisäinen motivaatiosi – Tee elämästäsi mielekäs. Kirjassaan Saarenpää kertoo avoimesti oman kasvutarinansa: henkilökohtaiset kriisinsä ja karikkonsa. Tarina on mainio esimerkki siitä, mitä omien ajattelumallien muuttaminen saa aikaan. ”Elän nyt joka päivä unelmaani”, Saarenpää sanoo.
Saarenpää rohkaisee kirjassaan jokaista löytämään oman onnellisuuden polkunsa. Yhtä onnellisen elämän reseptiä ei ole olemassa. Hyviä kysymyksiä oman onnellisuuden pohdintaan ovat
Koetko eläväsi hyvää, juuri sinun näköistäsi ja arvojesi mukaista elämää?
Koetko saavasi aikaiseksi niitä asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä?
Saarenpää muistuttaa, että onnellisuus ei ole unelmointia. Onnellisuus on jokapäiväisiä toimintatapoja, pieniä jatkuvia valintoja ja tekoja. Mainioita ohjeita ovat seuraavat:
Älä suorita elämääsi. Ole läsnä omassa elämässäsi.
Syty sisältä päin omaan tekemiseesi.
Aloita pienillä asioilla, jotka tuntuvat sinulle oikeilta.
Luota omaan sisäiseen ääneesi.
Tee jotakin konkreettista. Nyt eikä huomenna.
Unelmatkin ovat tärkeitä. ”Ne ovat kuin majakoita, jotka valaisevat matkareittiämme”, sanoo työelämän kehittäjä Riitta Hyppänen blogissaan. Unelmansa kannattaa tavoitteistaa konkreettiseen muotoon. Lupaa itsellesi esimerkiksi, että luet kirjan viikossa. Muista myös luvata itsellesi, miten palkitset itsesi, kun olet saavuttanut tavoitteesi.
Hyppäsellä on toinenkin hyvä neuvo: keskustele itsesi kanssa säännöllisesti. Joka päivä löytyy varmasti vähintään viisi minuuttia reflektointiin, jolloin käyt läpi päivän merkityksellisiä hetkiä, kohtaamisia ja oppimisia.
Mikä on sinun sytykkeesi?
Mistä unelmoit?
Mitä lähdet tavoittelemaan?
20 000 viisikymppistä ihmistä jää vuosittain työkyvyttömyyseläkkeelle. Syy työpahoinvointi.
Masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle jääviä on 3000. Heistä iso osa nuoria.
Työpahoinvoinnin kustannukset ovat vuosittain 25 miljardia euroa.
Luvut eivät ole petkuhuiputusta muumimaailmasta, vaan ällistyttäviä tutkimustuloksia Työterveyslaitokselta.
Mietin työpahoinvointia, kun luen Opetushallituksen pääjohtajan Olli-Pekka Heinosen kolumnin Esimies tekee sinusta tyhmemmän (Länsi-Suomi 18.6.) Heinosen mukaan valitettavan moni ihminen kutistuu työelämässä aloitekyvyttömäksi himmailijaksi, joka ei ole työpaikalla kokonaisena läsnä. Kun himmailija jää eläkkeelle, kuoriutuu hänestä täysillä elämässä kiinni oleva innostuja, joka tekee mielekkäitä asioita.
En tiedä, onko työelämän todellisuus näin karu ja ovatko Heinosen kuvaamat eläkkeellä valon nähneet työkyvyttömyyseläkkeelle jääneitä. Niin tai näin, kohtaan leipääntymisen fiiliksiä työyhteisösovittelijan työssäni. Kuulen usein ikävän lausahduksen ”Pitäkööt tunkkinsa”. Yllättävän usein lausahtaneet jatkavat ajatustaan kertomalla, mitä he oikeasti haluaisivat tehdä, jos ei olisi asuntolainaa. Naiset haluaisivat olla kukkakauppiaita, miehet puuseppiä.
En pääse työelämän pohdinnasta eroon, vaikka jään kesälomalle. Kaikkialla annetaan neuvoja, miten lomalle pitäisi ”laskeutua”. Herranjestas, ei kai kesäloma sentään kuulento ole!
Seuraavaksi vastaani tulee juttu, jonka aiheena on oman loman johtaminen. Opin uuden sanan: vapaa-aikakykyisyys. Miten selviän kesäloman vietosta?
Oletko oman elämäsi pomo?
Lomafiilikseni paranee, kun ryhdyn lukemaan valmentaja Jari Saarenpään uutta kirjaa Löydä sisäinen motivaatiosi – Tee elämästäsi mielekäs. Kirjassaan Saarenpää kertoo avoimesti oman kasvutarinansa: henkilökohtaiset kriisinsä ja karikkonsa. Tarina on mainio esimerkki siitä, mitä omien ajattelumallien muuttaminen saa aikaan. ”Elän nyt joka päivä unelmaani”, Saarenpää sanoo.
Saarenpää rohkaisee kirjassaan jokaista löytämään oman onnellisuuden polkunsa. Yhtä onnellisen elämän reseptiä ei ole olemassa. Hyviä kysymyksiä oman onnellisuuden pohdintaan ovat
Koetko eläväsi hyvää, juuri sinun näköistäsi ja arvojesi mukaista elämää?
Koetko saavasi aikaiseksi niitä asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä?
Saarenpää muistuttaa, että onnellisuus ei ole unelmointia. Onnellisuus on jokapäiväisiä toimintatapoja, pieniä jatkuvia valintoja ja tekoja. Mainioita ohjeita ovat seuraavat:
Älä suorita elämääsi. Ole läsnä omassa elämässäsi.
Syty sisältä päin omaan tekemiseesi.
Aloita pienillä asioilla, jotka tuntuvat sinulle oikeilta.
Luota omaan sisäiseen ääneesi.
Tee jotakin konkreettista. Nyt eikä huomenna.
Unelmatkin ovat tärkeitä. ”Ne ovat kuin majakoita, jotka valaisevat matkareittiämme”, sanoo työelämän kehittäjä Riitta Hyppänen blogissaan. Unelmansa kannattaa tavoitteistaa konkreettiseen muotoon. Lupaa itsellesi esimerkiksi, että luet kirjan viikossa. Muista myös luvata itsellesi, miten palkitset itsesi, kun olet saavuttanut tavoitteesi.
Hyppäsellä on toinenkin hyvä neuvo: keskustele itsesi kanssa säännöllisesti. Joka päivä löytyy varmasti vähintään viisi minuuttia reflektointiin, jolloin käyt läpi päivän merkityksellisiä hetkiä, kohtaamisia ja oppimisia.
Mikä on sinun sytykkeesi?
Mistä unelmoit?
Mitä lähdet tavoittelemaan?
