Ville Eloranta kirjoitti kolumissaan Moni nuori aikuinen ei enää ymmärrä sanoja ynseä ja joutilas – mutta onko sillä väliä? (HS 11.4.) nuorten sanavarastosta ja varaston merkityksestä. Ville oli listannut parikymppisten ystäviensä kanssa vanhahtavilta tuntuvia sanoja: oitis, tokko, parahultainen, kernaasti, semminkin.
Yritin virittää aiheesta keskustelua parin nuoren kanssa. Ensimmäinen sanoi, että Juurikin siistii mutta emmätiiä. Toisen mielestä koko juttu oli ihan Ismo. (Vanhemmalle väelle tiedoksi Ismon merkitys: Ihan sama mulle oikeesti. Arvannet, mitä Vismo puolestaan tarkoittaa.)
Asian laidan näin ollen on pakko jatkaa sanalistaa omin päin. Pienen makustelun jälkeen mieleen tulee tällaisia sanoja: kaino, siveä, viehko, sulokas, perso, syleillä, liehitellä, pälvi, askare.
En itsekään ole listani sanoja viime vuosina viljellyt. Siksi ilahduin, kun hiljan huomasin, että Valio on herättänyt henkiin yhäti kivalta kuulostavan sanan vieno. Aino-jäätelön mainos lupaa Vienoa valkosuklaata.
Sanat ovat aikansa lapsia. Ne elelevät niin kauan kuin niillä on käyttöä. Tarpeettomiksi käyneitä, ammoisia sanoja on hauska muistella: polle, huulimaali, tassi, vanttuut, porstua, susipari.
Oman nuoruuteni voi nopeasti kiteyttää muutamaan sanaan: Kuuntelin musaa kasettimankasta. Tanssin jytää diskoteekissa. Söin vatkulia. Pesin hiukset munashampoolla. Olin ulalla.
Vaikka nuoruutensa olisi suonut jatkuvan, sille joutui jättämään jäähyväiset. Sama juttu sanojen kanssa. Sanat unhoittuvat, käyvät konsanaan kelvottomiksi, saavat huutia. Lopulta parahimmillekin sanoille koittaa aamun koi.
Tehkää hyvin. Kuulemiin.
Yritin virittää aiheesta keskustelua parin nuoren kanssa. Ensimmäinen sanoi, että Juurikin siistii mutta emmätiiä. Toisen mielestä koko juttu oli ihan Ismo. (Vanhemmalle väelle tiedoksi Ismon merkitys: Ihan sama mulle oikeesti. Arvannet, mitä Vismo puolestaan tarkoittaa.)
Asian laidan näin ollen on pakko jatkaa sanalistaa omin päin. Pienen makustelun jälkeen mieleen tulee tällaisia sanoja: kaino, siveä, viehko, sulokas, perso, syleillä, liehitellä, pälvi, askare.
En itsekään ole listani sanoja viime vuosina viljellyt. Siksi ilahduin, kun hiljan huomasin, että Valio on herättänyt henkiin yhäti kivalta kuulostavan sanan vieno. Aino-jäätelön mainos lupaa Vienoa valkosuklaata.
Sanat ovat aikansa lapsia. Ne elelevät niin kauan kuin niillä on käyttöä. Tarpeettomiksi käyneitä, ammoisia sanoja on hauska muistella: polle, huulimaali, tassi, vanttuut, porstua, susipari.
Oman nuoruuteni voi nopeasti kiteyttää muutamaan sanaan: Kuuntelin musaa kasettimankasta. Tanssin jytää diskoteekissa. Söin vatkulia. Pesin hiukset munashampoolla. Olin ulalla.
Vaikka nuoruutensa olisi suonut jatkuvan, sille joutui jättämään jäähyväiset. Sama juttu sanojen kanssa. Sanat unhoittuvat, käyvät konsanaan kelvottomiksi, saavat huutia. Lopulta parahimmillekin sanoille koittaa aamun koi.
Tehkää hyvin. Kuulemiin.
