Kerran huumeporukka tappeli 8:n takaosassa niin, että veri alkoi roiskumaan. Kuljettaja pysäytti vaunun. Olin juuri pääsemässä ovesta ulos, kun ratikkaan hyppäsi kaksimetrinen jättiläispoliisi ja huusi : ”Kädet näkyvillä.” Tottelin.
Eilen törmäsin 8:ssa vanhaan tuttuun, kutsun häntä nyt partajermuksi. Tutustuimme partajermun kanssa viime kesänä samaisessa raitiovaunussa. Silloin jermu kertoi, että hän oli ollut nuorena merimies ja seilannut ympäri maailmaa. Sitten elämä oli näyttänyt varjopuoliaan.
Onnekseen partajermu oli löytänyt vaimon ja päässyt jaloilleen. Harmillista kyllä, vaimo oli parhaillaan pahalla päällä, koska jermu oli ollut kaksi viikkoa omilla teillään. Itse asiassa vaimo oli niin pirttihirmuna, että hän oli heittänyt jermun ulos. Neuvokkaana ihmisenä partajermu oli ehtinyt ottaa mukaan Loden-takkinsa, mikä teki puistonpenkillä nukkumisen miellyttävämmäksi.
Tunnistin partajermun heti kun näin hänet eilen uudelleen. Ja kuinka ollakaan, rupesimme jälleen juttusille. Jermu ei minua muistanut, joten sain taas kuulla hänen merimiestarinoitaan. Jonkin aikaa kuunneltuani kerroin jermulle, että olemme tavanneet aiemminkin. Todisteeksi mainitsin Jermun Loden-takin. Partajermu tuijotti minua hetken ja sanoi: ”Jos en olisi naimissa, niin sinut kyllä ottaisin.” Ja mikäs siinä – hyvin pukeutuva herrasmies tekee minuun aina vaikutuksen.