Rupesin miettimään, olenko koskaan tyytyväinen aikaan. Harvoin. Useimmiten aika kuluu liian nopeasti – aika juoksee, kiitää, rientää. Tai sitten toisin päin – aika mataa, matelee, käy pitkäksi. Jos vauhti on sopiva, niin ainakin aika loppuu kesken. Tai sitten aika valuu hukkaan.
Yksi päivä oivalsin, että olen onnellisin silloin, kun kadotan tyystin ajantajuni. Kun pääsen tilaan, jossa aika pysähtyy, häviää tai katoaa. Usein näin käy metsässä samoillessa. Nukkuminen on myös ihanaa, varsinkin makuupussissa.
Joutilas aika ilman suunnitelmia on tullut minulle aina vain tärkeämmäksi. Nuorempana olin kova aikatauluttamaan koko elämäni milloin mihinkin puuhaan. Kerran minulla oli poikaystävä, joka halusi viikonloppuisin katsoa tv:stä piirrettyjä. Huomasimme pian, että tämä oli tässä.
Jokaisella on elämässään monenlaisia velvoitteita ja vastuita, kellä mitäkin. Silti on paljon aikaa, tai ainakin hetkiä, joiden käyttöön voi itse vaikuttaa. Päättää omin nokkineen, mihin aikansa käyttää. Sitä kun ei tiedä, mikä päivä käytettävissä oleva aika lopullisesti loppuu.
Millaisesta ajasta sinä pidät? Millainen aika on sinulle tärkeää?