Kirja on äärirehellinen, kiinnostava, räväkkä, koukuttava, inspiroiva,
hupaisa, hersyvä ja hulvaton.
Lisäksi kirja on tosi.
Työelämän kehittämisen sekatyömieheksi itseään kutsuva Ahlroth suomii kaikkea ja kaikkia. HR:ää, esimiehiä, johtoa, työntekijöitä, viestintää, konsultteja, valmentajia.
Kuvaukset ovat tarkkoja. Esimerkiksi:
Pistooli-Pete. Ankeuttaja Jumalan armosta. Istuu palaverissa kädet puuskassa yrmeä ilme kasvoillaan.
Nostaa etusormensa pystyyn kuin pistoolin piipun
ja ampuu alas ideat yksi kerrallaan.
”Ei tule onnistumaan,
Menee satavarmasti perseelleen."
Piinkova bisnesmies. Esimies, jonka teflonpintaan tunteet ja muut hömpötykset eivät tartu. Yltänyt asemaansa takomalla tulosta, ei työkavereita halailemalla.
Alaiset tuotannontekijöitä.
Otsalampun valossa raatava Marttyyri. Tuo päähän potkittu henkilö, joka pitää pystyssä tiimiään, osastoaan ja koko organisaatiota. Rakentaa itselleen majaa tarralapuista ja yömyöhään kirjoitetuista raporteista.
Mielensäpahoittaja-Uhri. Maalaa tulipunaisella pensselillä kuvaa infernaalisesta työyhteisöstä, jossa esimiehen hahmon ottanut vihtahousu tekee parhaansa nuijiakseen hänet maan rakoon. Turha kantaa vastuuta, koska joka tapauksessa kateellinen ja katkera pikkupomo työntää seitsemässä kuukaudessa sydänverellä kirjoitetun raportin paperisilppuriin ja torpedoi uhrin urakehityksen
täältä ikuisuuteen.
Valmentaja-Jeesus. Palsamoi ja fasilitoi kuulijansa rinkiin. Mielellään joku räväkkä ehtoopuolen näyttelijä täynnä tajunnan räjäyttäviä toiminnallisia harjoituksia.
Tuntee organisaation kulttuuria vähän jos ei ollenkaan mutta tietää, kuinka ihmisiä tulisi johtaa.
Post-it-laput lentelevät, slaidit sauhuavat
ja fläppitaulun sivut pöllyävät.
Tarkkasilmäisissä havainnoissaan Ahlroth lyö lekalla päähän mutta ei ole piiruakaan ilkeä. Ruoskinta on tasapuolista ja osuvaa. Itseeni upposi Jeesus-valmentajan kuvaus kuin lusikka chiahyytelöön. Muutama slaidipläjäys on nääs tullut omalla valmentajauralla heitettyä.
Helpolla Ahlroth ei päästä itseäänkään. Hän kertoo epäonnistumisistaan avoimuudella, jollaista en ole ennen johtamisoppaissa nähnyt. Ahlroth ei selvästi ole kenenkään sylikoira. Hän sanoo ajatuksensa muiden
reaktioita pelkäämättä.
Ahlroth kertoo haluavansa kyseenalaistaa työelämää ja perinteistä johtajuutta. Kiinnostavaa sanottavaa on paljon: arvoista, luottamuksesta, sitoutumisesta, muutoksesta, kehittymisestä, ihmiskäsityksestä, uudistumisesta. Lukiessa voi vain nyökytellä. Kirjan ilmaisu on suomen
kielen iloista tulitusta.
Ahlroth ei tyydy työelämän ja johtamisen epäkohtien esiin nostamiseen. Hän jakaa kirjassaan 100 kantapään kautta oppimaansa asiaa johtamisesta.
Ennen kuin saat kirjan käsiisi, niin tässä ensiavuksi kaksi keinoa, joilla voit kyseenalaistaa omaa työtäsi ja ajatteluasi:
Reflektoi systemaattisesti omaa toimintaasi.
Hakeudu tietoisesti keskusteluyhteyteen eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa.
Ahlroth Aki:
Järkytä avoimuudella - Silmiä avaavia ja vähän kiusallisiakin näkökulmia työelämään ja johtamiseen
Alma Talent 2017