.
​​Jos nyt luet tätä tekstiä, onnistuin tavoitteessani. Päätin kirjoittaa otsikon, jossa on vain yksi mielenkiintoinen sana, muut sanat kuluneita ja köyhiä. Tuo sana on kuvittaja. Toivoin, että silmäsi osuisi siihen samoin kuin onnistunut kuva tekee mitäänsanomattomien kuvien joukossa.

Sanat kuvittaja ja kuvittaminen liitetään tavallisesti valokuviin, piirroksiin ja graafeihin. Mitäpä jos ajattelisimme hetken myös kirjoittamista kuvittamisena? Jos olisimmekin kirjoittajina kuvittajia, joiden tehtävä on kuvittaa teksti mielenkiintoiseksi, ainutlaatuiseksi ja koskettavaksi?

Tekstin kuvittaminen tuli mieleeni, kun luin psykoterapeutti Maaret Kallion kolumnia onnellisuudesta (HS 13.9.). ”Joka ikinen meistä on syvästi tunteva ja haavoittuva laumaeläin, toisista riippuvainen olento.”  Ilmaus haavoittuva laumaeläin riipaisi minua. Näin savannin ja siellä leijonan saalistamassa gasellia. Silmiini piirtyi myös Hugo Simbergin taulu, jossa kaksi juroa pojankollia kantaa paareilla kyyhöttävää enkeliä. 

Intohimoinen kirjoittaja (miten osuva nimi!) Aki Ahlroth piirtää kolumnissaan (14.9.) elävän kuvan eläkkeellä olevasta äidistään. Hänet on jouduttu roudaamaan neukkarin nurkkaan valvomaan työpaikalla huonosti käyttäytyviä "neandertalilaisia". Näen Ahlrothin äidin pistävät silmät, joiden alla "perkelettä hokeva vanhan liiton projektipäällikkökin tärisee kuin haavanlahti".

Sanat kuvittavat tekstin

Kysyin kerran eräältä valokuvaajalta, millainen on hyvä valokuva. Hän vastasi: ”Hyvä valokuva on sellainen, jossa on katsottavaa.” Nerokas vastaus, jonka nyt sovellan kirjoittamiseen. Hyvä teksti on sellainen, jonka sanoissa on nähtävää.

Kun kirjoittaja onnistuu, hän piirtää lukijan mieleen elävän ja pysäyttävän kuvan, kuten Maaret Kallio ja Aki Ahlroth minulle tekivät.  Samalla kirjoittaja hyväksyy sen, että jokainen lukija luo sanoista omat kuvansa.

Kun kuvitat sanoilla tekstiäsi

Luo mielenkiintoisia kuvia.  Älä tyydy ensimmäisenä mieleesi tulevaan sanaan. Sukella syvälle sanavarastoosi. Saatat itsekin hämmästyä, mitä sieltä löytyy.

Luo ainutlaatuisia kuvia.  Kirjoita persoonallisesti omalla äänelläsi. Keksi omat kuvasi. Hylkää kuluneet perässähiihtäjät, oravanpyörät ja pykäläviidakot.

Luo teräviä kuvia. Valitse sanoja, jotka kuvaavat tarkasti asiaasi. Lemmikin vai IKEAn sininen?

Luo aistivoimaisia kuvia. Käytä sanoja, jotka tuntuvat, maistuvat, tuoksuvat tai haisevat joltakin.

Luo oivalluttavia kuvia. Karsi turhat sanat. Älä selitä kuviasi puhki. Luota lukijasi oivalluskykyyn.

Paina kameran laukaisijaa harkiten. Jos kuvasi ovat pysäyttäviä, vähemmän on enemmän. Sijoita kuvat tekstissä sopiviin kohtiin.

Kehity kuvaajana. Laajenna ilmaisurepertuaariasi. Kun kohtaat kuvien helmen, tutki sitä ja tuunaa omiin tarpeisiisi.

Jos kaipaat vinkkejä kirjoittajista, joilla on kuvaamisen taito, niin luepa opetushallituksen pääjohtajan Olli-Pekka Heinosen kolumneja. Tässä muutama mestarillinen kuvausnäyte:

Kokous on itsepetos kollektiivisessa muodossa.
Älypuhelimemme ja kannettavamme ovat kuin aseet lännenelokuvien saluunapöydässä.
Meillä on kaikilla henkistä hajataittoa.
Luovuus ei ole harvoille ja valituille osunut arpa. Samanmielisyyden vaatimus lanaa luovuuden.

​”Seurasin Twitterissä keskustelua, jossa isät ja äidit valittivat, miten haastava elämänvaihe ruuhkavuodet on”, kertoo Suvi-Anne Siimes (Me Naiset 3.9.2017). ”Vastasin keskusteluun, että eikö ole ihanaa olla niin monipuolisesti tarpeellinen."

Mainio tarina kielen voimasta. Kahdella sanalla ruuhkavuodet saivat uuden merkityksen.

Tässä uudelleen sanoitus työelämästä: Eräs yhdysvaltalainen yritys muutti työntekijöittensä tittelit. It-tukihenkilöstä tehtiin nero, asiakaspalvelijasta iloisuussankari.  Näin saatiin varmasti hymy asiakkaiden suupieliin. Samalla muistutettiin titteleiden haltijoita mukavalla tavalla työn perimmäisestä tarkoituksesta.

Työelämän kehittäjä Riitta Hyppänen pohti blogissaan, miten tärkeitä sanavalinnat ovat johtamisessa ja työkulttuurin luomisessa. Esimerkkinä Riitta käytti ilmausta epämukavuusalueelle meneminen.  Kun sanontaa pysähtyy miettimään, oivaltaa, että epämukavuudesta puhuminen luo enemmän fiilistä uudistumisen vaikeudesta ja epämiellyttävyydestä kuin rohkaisee oppimaan uutta.

Some-yhteisö kehitti hetkessä epämukavuusalueelle uusia, osuvampia ilmaisuja: osaamisalue, oppimismatka, oppimispolku, kokeilualue, uskallusalue, innostusvyöhyke, uteliaisuusalue, oman mukavuusalueen laajentaminen.

Otetaan vielä yksi esimerkki: Jos palaverissa sanotaan, että ajatellaanpa nyt kaikki tässä hetki out of the box, niin rupeaako uusia raikkaita ideoita laatikoista lentelemään? Ainakin itselleni käy tasan päinvastoin. Boxini kutistuu rusinan kokoiseksi, yhtään innovatiivista ideaa ei singahda ulos.

Sanat välittävät paitsi merkityksiä, myös tunteita. Sanat innostavat tai masentavat, komentelevat tai kannustavat. Siksi sanansa kannattaa valita harkiten.

Pari vinkkiä:
Käytä sanoja, jotka muut ymmärtävät suunnilleen samalla tavalla kuin sinä itse.  Koskaan merkitys ei ole jokaisen päässä justiinsa sama, mutta tavoittele yhteistä ymmärrystä. Hyvä keino tarkistaa muiden tajuntaa on kysyä, mitä ajatuksia herää, mitä kysymyksiä liikkuu kenenkin päässä.

Käytä sanoja, jotka kannustavat, innostavat, oivalluttavat, motivoivat ja inspiroivat. Luo sanavalinnoillasi yhteishenkeä, toiveikkuutta, myönteistä tunnelmaa.

Jos ohjeet tuntuvat liian yleisiltä, niin palataan out of the box -ajatteluun. Miltä tuntuisi sama asia suomen kielellä arkisesti näin: ajatusten yhdessä pallottelu? Entä ajatteluloikka? Tai vähän kuvallisemmin:  heittäytyminen tai hyppääminen tilaan, jossa edes taivas ei ole rajana kaikkien ideoille ja ajatuksille?

Keksit varmasti boxissasi oman sanoituksen. Kerro se täällä muillekin.